All articles

Markku Pääkkönen: Gabrielin siipi

Markku Pääkkönen Gabrielin siipi alttaritaideteos Pakilan Hyvän paimenen kirkkoon ( artikkeli ilmestyi toimitettuna ja käännettynä Alvar Aalto -säätiön Ptah -lehdessä 2003:1 )   Teoksen rakentuminen   Luonnos Juha Leiviskä kysyi minulta syksyllä 2001 olisinko kiinnostunut tekemään alttaritaideteoksen toiseenkin kirkkoon. Kiire olisi kyllä kova. Vastasin myöntävästi. Helsingin seurakuntayhtymä tilasi minulta luonnoksen jonka oli määrä valmistua kolmessa kuukaudessa. Tein […]

Markku Pääkkönen

Gabrielin siipi

alttaritaideteos Pakilan Hyvän paimenen kirkkoon

( artikkeli ilmestyi toimitettuna ja käännettynä Alvar Aalto -säätiön Ptah -lehdessä 2003:1 )

 

Teoksen rakentuminen

 

Luonnos

Juha Leiviskä kysyi minulta syksyllä 2001 olisinko kiinnostunut tekemään alttaritaideteoksen toiseenkin kirkkoon.

Kiire olisi kyllä kova. Vastasin myöntävästi.

Helsingin seurakuntayhtymä tilasi minulta luonnoksen jonka oli määrä valmistua kolmessa kuukaudessa. Tein 1:20 mallin alttariseinästä Leiviskän piirustusten pohjalta. Kun sain mallin valmiiksi totesin etten oikeastaan halua tehdä siihen mitään, niin dynaamiselta ja vaikuttavalta Juhan alttari näytti. Apulaiseni yllytti minua kehittelemään kuitenkin prisma-ajatusta.

Iittalan lasitehdas lupasi pienen neuvottelun jälkeen tutkia mahdollisuutta prismojen valamiseen. Ne tehtäisiin injektioprässillä.

Tein mallia varten itse pienet prismat taideteollisen lasipajassa entisen oppilaani kanssa. Juha oli jo tutkinut auringon kulun vaikutukset alttariseinässä. Menin ne läpi yhden insinööriopiskelijan kanssa ja totesimme että aurinkokulmia on turha tässä vaiheessa laskea. Tehdään sen sijaan prismojen kiinnikkeistä sellaiset että prismat ovat käännettävissä.

Juhan arkkitehtuuri tarjosi taaskin luontevan alustan värillisten heijastusten käyttöön. Päätin jo tässä vaiheessa että tästä kirkosta ei tule yhtä hempeää kuin Männistössä. Nimesin teoksen Gabrielin siiveksi. Jumalan valo siivilöityy Gabrielin sulkien takaa ja hajoaa väreiksi. Teoksen pitää olla lempeä ja ankara. Joskus melkein näkymätön, joskus voimakkaasti näkyvä. Sellainen siitä tulikin.

Helsingin seurakuntayhtymän ihmiset kävivät tarkastamassa luonnokseni ja teos tilattiin.

Prismat

Prismat tehtiin Iittalan lasitehtaiden injektioprässillä. Niiden koko jouduttiin määrittämään prässin kauhan tilavuuden mukaan: niillä piti olla tarpeeksi leveyttä että ne estäisivät auringon häikäisyn niissä aukoissa joihin ne oli tarkoitus asentaa ja korkeus määrittyi asetetun leveyden mukaan. Muotti tehtiin Rautaruukilla. Käydessäni Iittalassa katsomassa ensimmäisiä valmiita prismoja päätin ne hiotaan vain päistään. Prässin jättämässä pinnassa prismojen heittämä spektri tulisi hieman amebamaiseksi ja hajoaisi enemmän kuin hiottuna. Se oli hyvä päätös.

Kiinnikkeet

Kiinnikkeet valmistettiin lopulta Cariitti Oy:ssä, joka toimitti myös valokuidut. Alkuperäinen kiinnikkeiden valmistaja ei kyennyt kiireiden vuoksi paneutumaan asiaan. Siinä meinasi tulla hoppu. Loppujen lopuksi olikin onni onnettomuudessa että kiinnikkeet kyettiin suunnittelemaan ja valmistamaan vasta juuri ennen asennusta. Kun prisma-aukkojen seinät oli oikaistu, kiinnikkeiden mittasuhteet muuttuivat ja ne olisi joka tapauksessa jouduttu tekemään uudestaan. Osan prismoista halusin 15º etunojaan, jotta spektriamebat heittyisivät kirkon seinille keskikesälläkin. Piirtelin itse kiinnikkeiden perusmuodot ja aiheutin tietysti ikävän mutta onneksi korjattavissa olevan väärinkäsityksen, kun en heti päässyt selvittämään asiaa lopullista piirustusta tekevän insinöörin kanssa. Kiinnikkeet onnistuivat loistavasti.

Heijastavat elementit

Heijastavat elementit tehtiin hiotuista ja akryyliväreillä maalatuista akryylilevyistä. Ne maalattiin valmiiksi työhuoneellani.

Määritin värit aluksi liian tummiksi ja jouduin vaalentamaan niitä asennuksen yhteydessä. Ne heittävät vieläkin vastavalossa melkein varjomaisen värikentän viereiseen palkkiin. Juha soitti minulle pari kuukautta kirkon valmistumisen jälkeen ja sanoi että ne terrorisoivat hänen vertikaalia sommitelmaansa luomalla horisontaalisia jännitteitä. Ymmärrän kyllä Juhan näkökannan, mutta se väri-ilme oli minulta tahallinen ratkaisu. Eivät ne vahingossa ole niin voimakkaat. Ja se tilanne muuttuu auringon aseman mukaan ja kun ultraviolettisäteily lopulta väistämättä purkaa värisidoksia. Väri ei ole pysyvä ja lopullinen koskaan. Se muuttuu jatkuvasti.

Valokuidut

Prismojen taakse pimeätä vuorokauden aikaa varten asennettiin valokuituja. Ne näkyvät pistemäisinä prismojen läpi ja heittävät hennon perhosensiiven viereiseen palkkiin. Lattiaan prismojen alle jätettiin kannella peitettävä valamaton kolo projektoreita varten.

Asennus

Ensin porattiin reiät prismojen kannakkeita tukevan lattaraudan kiinnittämiseksi. Ongelmana oli että reiät piti porata kohtisuoraan sellaiseen koloon johon ei mahdu porakonetta. Erilaisten, tyhmienkin, etsintöjen jälkeen löysin yksinkertaisen ratkaisun. Reiät porattiin kulmaporalla ja hiovalla terällä. Hiova terä keksittiin silloin kun käytössä ei vielä ollut iskuporakoneita. Hiovan terän kärjen jättökulma on hieman erilainen kuin iskevän. Pienen lisäpaineen avulla – laudan kappale vääntimenä – reiät betoniin saatiin poratuksi helposti. Lattaraudat kiinnitettiin joka kolmannen prisman kohdalta. Yhdelle ruuville tuli näin kantamista kymmenisen kiloa. Kyllä se riittää. Valokuituniput nostettiin aukkojen ikkunanpieliin ja napsautettiin kiinni asennuslistaan. Prismat kiinnitettiin lattarautoihin kannakkeilla. Jokainen prisma pyörii vapaasti. Sitä mukaa kuin prismarivi nousi ylöspäin suunnattiin taakse jäävät valokuidut taivuttelemalla. Asennuksen loppuvaiheessa aurinko sattui paistamaan sopivasti ja sain pyöriteltyä prismat sellaiseen asentoon kuin halusin. Heijastavat elementit liimattiin ja naulattiin kiinni seiniin ja palkkeihin. Huutelin alhaalta assistentilleni koordinaatteja sen mukaan kuin hyvältä näytti. Arvasin kyllä jo tässä vaiheessa että nyt saattaa joltakin taholta tulla jonkin verran sanomista.

Alakerran kryptaan asensin muistumaksi yläkerran tapahtumista muutaman prisman ja heijastavia elementtejä. Tässä tapahtui ainoa tekninen mokamme. Emme naulanneet akryylilevyjä kiinni seinään vaan uskoimme liimantoimittajaa, naapurin rautakauppiasta. Joudun poraamaan ja ruuvaamaan irronneet levyt kiinni.

Oma loppuarvioni

Kirjoitin päiväkirjaani pari päivää Juhan puhelinsoiton jälkeen: ” Istuttiin sitten ylhäällä katselemassa auringon leikkiä Gabrielin siivellä. Minusta se on hieno. Siinä on edelleenkin ne ongelmat jotka siihen jäi mutta millään tavalla en sitä halua muuttaa. Se tietysti ”terrorisoi” Leiviskän valkoista vertikaalisuutta, se käyttää sitä sumeilematta hyväkseen ja tuo tissinsä esiin niin kuin Cicciolina Italian parlamentissa. Se on rajumpi kuin olin ajatellut, voimakas ja jopa härski. Mutta se on kaunis. Ankara. Viettelevä ja ihmeellinen. Se on Gabrielin siipi. Se ei lohduta, se tuo viestin ja kertoo, häikäisee silmiä ja vetää katsetta puoleensa magneetin lailla.”

Iittalan lasitehdas valmisti prismat
Cariitti Oy teki kiinnikkeet, valokuidut ja projektorit
Assistenttinani toimi taidemaalari Panu Ruotsalo