MARKKU PÄÄKKÖNEN w/ VESA VIERIKKO & JOHN-PETER LAAKSO
”Sepä se”- piirustuksia ja algoritmejä
4.10.-23.10.2014 | G12 Helsinki
Sehän tässä onkin, kolme ihan eri tavalla maailmaa hahmottavaa koittavat ottaa otetta jostain yhteisestä.
Vesa Vierikko ehdotti Markku Pääkköselle yhdessä piirtämistä. Lähdettiin liikkeelle uteliaina molemmat omine lähtökohtineen ja omine piirtämishistorioineen. “Piirtäminen oli mun ainoa harrastukseni lapsuudessa ja se loppui kuin seinään päästyäni opiskelemaan pellehommia. Harrastus vaihtui toiseen. Kolmekymmentä vuotta täytyi kulua, ennen kuin uskalsin tarttua kynään”, kertoo Vierikko.
Pääkkönen aloitteli Peter Laakson kanssa samaan aikaan Sokrateen Peili -projektia, läsnäoloa tunnistavaa maalausta. “Olin valinkauhassa omien teosteni kanssa. Ihan jumissa. Vesa ja Peter tulivat kuin tilauksesta”, sanoo Pääkkönen.
Matkan varrella piirtämisen teemat muokkautuivat ja mukaan tuli myös vierailijoita. Lallukan sessioissa piirrettiin ja tehtiin Sokrateen Peiliä samaan aikaan. Sokrateen Peilin algoritmiprosessi tarttui piirtämiseen. Mallia piirtäneen vieressä istunut seurasi kynällään toisen kynän liikettä katsomatta paperiinsa ja hänen vieressään istunut tämän.
Kun Sokrateen Peili tunnistaa liikettä, se tekee sitä mitä piirustustusprosessikin teki. Se toistaa liikettä tietämättä mitä tekee. Sokrateen Peilissä ajatuksesta on tehty algoritmi jota seuraamalla tietokone muodostaa teoksen pinnalle kuvan. Piirustuksissa ajatuksesta on tehty algoritmi jota seuraamalla piirtäjät, käsiliikkeiden toistajat, muodostavat teoksen pinnalle kuvan.
Tässäkin prosessissa algoritmi on sivellin, mutta sen toteuttajina on koneiden sijaan koneita leikkivät ihmiset.
”Algoritmi on uusi sivellin”
“Ohjelmointi on yhteys lapsuuteeni, jossa rakastin Lego-palikoiden täsmällisiä rajoituksia ja piirtämisen täydellistä vapautta. Ohjelmoinnin avulla yhdistän täsmällisyyden ja vapauden
haluamallani tavalla”, kertoo Laakso.Tosiasian ei tarvitse olla täsmällinen eikä ihminen koskaan aisti maailmaa sellaisena kuin se on. Miltä maailma näyttäisi jos ateenalaiset olisivat Sokrateen tappamisen sijaan tehneet hänestä kansansa johtajan? Kun koneet eivät toimi haluamallamme tavalla, tunnemme samaa vihaa algoritmeja kohtaan, jota ateenalaiset tunsivat Sokrateeta
kohtaan. Algoritmien avulla ulkoistamme ajatuksiamme ja tunteitamme koneille.
Ulkoistamme filosofiaa koneille.
Pystymmekö ihmisinä keskittymään suurempiin filosofisiin kysymyksiin vai menetämmekö kiinnostuksen toisiimme kun koneet jatkuvasti tyydyttävät tarpeitamme paremmin?
Sokrateen Peilissä minä olen minä, vai olenko?
Piirustusprosessi eteni omia polkujaan tuottaen avautuvia ja sulkeutuvia kehiä. Piirtäjät alkoivat tutustua itseensä ja hyväksyä maneereitaan luopumalla niistä. Piirtäjät lakkasivat
tavoittelemasta valmiutta ja antoivat prosessin viedä. Minuuden algoritmit paperilla saivat uusia henkilökohtaisia piirteitä, löytämisen retkien ratkiriemukkailla hetkillä.
Sokrateen Peilin avulla katsoja osallistuu samanlaiseen prosessiin, vain katsomalla.
Itseään?
Taiteilijat:
Markku Pääkkönen, kuvataiteilija (kiittää Suomen Kulttuurirahastoa sydämellisesti)
Peter Laakso, elektromagneetikko
Vesa Vierikko, näyttelijä
Vierailevat algoritmipiirtäjät:
Kari Paloheimo
Kari Grels Petäjä
Janne Kaitala
Ville Tiihonen
Lisätietoja:
G12 HELSINKI, Annankatu 16, 00120 Helsinki | ti-to 12-17, pe-su 12-16
| www.galleria12.fi | 044 717 7177 | g12helsinki@gmail.com